Psykoterapiatutkimuksen politiikasta – onko tutkimus arvovapaata?

Abstrakti

Suomessa keskustelu psykoterapiatutkimuksesta ja sen kliinisiä käytäntöjä ohjaavasta vaikutuksesta on edelleen täynnä kompleksisia jännitteitä. Tässä artikkelissa pyrimme ymmärtämään tätä jännitteistä maastoa tarkastelemalla psykoterapiatutkimusta ajallisessa ja aatteellisessa ympäristössään. Reflektoimme Wampoldin (2001) ja Wampoldin ja Imelin (2015) meta-analyysien ja psykoterapeuttitutkimuksen esittämää haastetta lääketieteelliselle interventiotutkimukselle. Lisäksi analysoimme neljää Psychotherapy Research -lehden vuoden 2024 viimeisessä numerossa julkaistua artikkelia. Tarkastelemme minkälaisia filosofisia ja moraalisia implikaatioita niissä tehdyt metodologiset valinnat sisältävät. Lisäksi argumentoimme, että tutkimusmetodologiat voivat tulla taloudellis– poliittisten ideologioiden käyttöön. Samaan tapaan kuin uusliberalismi ja New Public Management ovat muokanneet suomalaisia yliopistoja 1990-luvulta lähtien, ne ovat myös muovanneet psykoterapiakenttää ja luoneet siihen uudenlaisia jännitteitä. Psykoterapiatutkimuksen ja palvelujärjestelmän sisälle tässä prosessissa rakentuneet jännitteet eivät voi ratketa yksinomaan empiirisen tutkimuksen avulla, koska niiden väliset jännitteet rakentuvat keskeisesti ontologisista, epistemologisista ja moraalisista kysymyksistä. Jännitteet ovat dilemmoja, joita ei voi ratkaista. Niitä voi vain ajatella.