Ylisukupolvisuus, resilienssi, yhteisövaikuttavuus ja translationaalinen tutkimus

Abstrakti

Ongelmien ylisukupolvisuus on tuttua perhe ja
pariterapiassa ja myös tutkimuksessa. Perheiden
kohtaamat vaikeudet voivat vaikuttaa pitkälle seuraaviin
sukupolviin mm. lisäten riskiä saada mielenterveyden
ongelmia. Selviytymistä riskeistä huolimatta pidetään
resilienssinä. Se ymmärretään eri tavoin ja viime aikoina
on alettu korostaa aiempaa enemmän käsitteen vuorovaikutuksellista luonnetta, jossa yksilön lähellä arjessa
olevilla useilla ihmisillä on keskeinen rooli pärjäävyyttä
kannattelevina toimijoina. Arjen yhteistyötä voidaan
edistää yhteisövaikuttavuus -lähestymistavan avulla. Siinä
eri toimijat tekevät tietoisesti yhteistyötä saman päämäärän eteen. Kuvaan tässä artikkelissa asioita ja
tapahtumia vuosien varrelta, sitä kuinka ylisukupolvisuus, resilienssi ja yhteisövaikuttavuus ovat olleet osa
kehittämis- ja tutkimustyötäni. Tuon esille, kuinka
vanhemman vakava somaattinen sairaus on aiemmin
vähän tutkittu aihe, mutta sen äärelle on tullut viime
vuosina useita tutkijoita. Resilienssin vuorovaikutuksellinen luonne on tullut ilmeiseksi mm. sairastuneiden
vanhempien perheiden kanssa työskentelyn kautta.
Resilienssin ymmärtäminen ihmisten välillä tapahtuvana
ilmiönä vaikuttaa lapsiperheiden palveluiden kehittämiseen ja järjestämiseen. Perheiden arjesta nousevat
ilmiöt voivat ohjata resursseja, translationaalista
tutkimusta ja kehittämistä merkittävästi.