Uhmakkuus- ja käytöshäiriödiagnoosin saaneiden lasten osallistumistavat perheterapian seurantana toteutetussa yhteistutkimushaastattelussa

Abstrakti

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan uhmakkuus- ja
käytöshäiriödiagnoosin saaneiden lasten osallistumistapoja sekä sitä, miten keskustelun aikuiset vastaavat
lapsen vuorovaikutukseen ja siinä ilmeneviin aloitteisiin
perheterapian seurantana toteutetussa yhteistutkimushaastattelussa. Analyysimenetelmänä on dialoginen
analyysi. Tulokset osoittavat, että lapset osallistuvat
yhteistutkimushaastattelun keskusteluun pääsääntöisesti
sivustaseuraajina, oheistoiminnan ja interaktiivisen osallistumisen jäädessä vähäiseksi. Lapset osallistuvat verbaalisesti enemmän keskusteltaessa haastavasta käyttäytymisestä, mutta vähemmän hoitoa arvioitaessa.
Hoidon arvioinnissa lasten puheenvuoroissa nousee esille
eniten uusia teemoja ja kehitysideoita. Perheen
yhteistutkimushaastattelu sisältää paljon aikuisten välistä
keskustelua, mutta lapset tuovat vastauksissaan esille
tärkeitä aiheita aikuisten luodessa tilaa lapsen äänen
kuulemiselle. Aikuiset toimivat haastattelun vuorovaikutuksessa keskusteluun kutsujina, aktiivisina kuuntelijoina
ja selontekovelvollisina. Haastattelija asettuu haastattelun
institutionaalisten käytänteiden mukaisesti keskustelua
ohjaavan aikuisen rooliin, mutta yhteistyö haastattelijan ja
vanhempien välillä näyttäytyy merkittävänä lapsen
osallistumista tukevana tekijänä.