Mikä merkitys terapeutin omalla kokemushistorialla on terapiatyössä?

Abstrakti

Artikkeli pohjautuu voimavarakeskeisen perhe- ja
paripsykoterapeuttikoulutuksen opinnäytetyöhöni, jonka
tavoitteena oli laajentaa ymmärrystäni terapeutin oman
kokemushistorian, omakohtaisten tarinoiden merkityksistä terapiatyössä. Tutkimusaineistoni koostui viiden
perhe- ja paripsykoterapeutin yksilöteema-haastattelusta.
Työn tulokset osoittivat, että neutraaleimmillaan
terapeutin tarinat resonoivat voimavarakeskeisten
lähestymistapojen kanssa auttaen terapeuttia tavoittelemaan ymmärrystä asiakkaan kokemaa kohtaan. Negatiivisina vaikutuksina ne voivat näyttäytyä erilaisten
ammatillisten umpikujien, asiakkaan prosessin kannalta
hyödyttömien tai peräti haitallisten yllykkeiden muodossa
tai esimerkiksi rohkeuden puutteena. Tietoisuus omista
tarinoista taas lisäsi terapeutin kykyä ylläpitää
myötäelävää dialogia. Samoin terapeuttien oma
moniääninen sisäinen dialogi tuli hallittavammaksi ja
reflektiivinen valmius parani. Tulosten valossa
terapiakonteksti näytti tarjoavan terapeutille itselleen
ikään kuin jatkuvasti uusiutuvan voimavaran, sillä
suhteessa asiakkaisiinsa myös terapeutin tarinoilla on
mahdollisuus muutokseen. Täten myös terapiatyössä
toimimisen edellytykset rikastuivat, ja jatkuva kehittyminen työssä mahdollistui.