Vanhemmuusryhmät vanhempien itsemyötätunnon vahvistajana

Abstrakti

Itsemyötätunto on tutkimusten mukaan yhteydessä
yksilön psyykkiseen hyvinvointiin ja toimiviin
perhesuhteisiin. Tämän tutkimuksen tutkimuskysymyksenä oli tarkastella, miten vanhemmat kuvaavat
itsemyötätunnossaan vanhemmuusryhmän myötä
tapahtuvia muutoksia. Laadullinen tutkimus toteutettiin
puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla. Haastateltavina oli yhdeksän naista ja kahdeksan miestä, jotka olivat
osallistuneet perhevalmennus- ja/tai Perhepolku-ryhmiin.
Aineisto analysoitiin teoriaohjaavalla temaattisella
analyysilla hyödyntäen Neffin (2003a; 2003b) määritelmää
itsemyötätunnon kolmesta osa-alueesta: (1) ystävällisyys
itselle vs. itsekritiikki, (2) jaettu ihmisyys vs. erillisyys tai
eristäytyminen sekä (3) tiedostava läsnäolo vs. yli-identifikaatio. Haastatteluissa vanhemmat kuvasivat
itsemyötätunnon vahvistumista sekä perhevalmennuksissa että Perhepolku-ryhmissä. Itsemyötätunnon
vahvistumisesta kerrottiin erityisesti jaetun ihmisyyden
lisääntymisenä. Lisäksi vanhemmat kuvasivat ryhmän
myötä tapahtunutta tiedostavan läsnäolon sekä
ystävällisyyden vahvistumista itselle. Tutkimus nostaa
esiin vanhemmuusryhmien merkityksen vanhempien
itsemyötätunnon mahdollisina tukijoina ja tuo siten uuden
näkökulman neuvoloissa ja perhekeskuksissa tehtävään
perheitä tukevaan työhön. Itsemyötätuntoa vahvistava
ryhmätoiminta voi olla tulevaisuudessa merkittävä keino
vanhempien stressin ja uupumuksen vähentämisessä ja
sitä kautta koko perheen hyvinvoinnin tukemisessa.