Pelin käsitteestä ja sen vaikutushistoriasta perheterapiassa

Abstrakti

Artikkelimme on ensimmäinen osa
kaksiosaisesta artikkelikokonaisuudesta, jossa tarkastelemme perheterapian aate- ja tiedehistoriaa pelin käsitteen ja
siitä implisiittisesti esitettyjen tulkintojen kautta. Vaikka
pelin käsite ei tällä hetkellä olekaan perheterapeuttisen
ajattelun keskiössä, se on ollut yksi niistä heuristisista
mielikuvista, jotka ovat muovanneet systeemisen
perheterapian kehitystä 1950-luvulta lähtien Tämä
muovaaminen on tapahtunut aluksi eksplisiittisesti.
Myöhemmin pelin erilaiset ulottuvuudet ovat olleet
nähtävissä osana sitä maaperää, josta perheterapia on
myöhemminkin versonut, ja mistä se on ammentanut
kasvuvoimaa. Luonnollisesti tämä maaperä sisältää ja on
sisältänyt paljon muunkin-laisia aineksia, mutta meidän
artikkeliemme näkökulma rajoittuu pelin käsitteeseen ja sen
erilaisiin tulkintoihin. Käytämme käsitettä peli sen laajassa
merkityksessä. Liitämme siihen sekä pelin että leikin
ulottuvuuksia samaan tapaan kuin esimerkiksi saksan
kielessä käytetään spielen-verbiä ja italian kielessä giocare-verbiä. Meille on tärkeää sekä peliin että leikkiin sisältyvä
ajatus uudenlaisesta todellisuudesta, jossa on sekä sääntöjä,
strategioita että erilaisia pelaamisen ja leikin kokemuksia.
Ensimmäinen artikkelimme tarkastelee perheterapian
ilmiöitä sen synnystä 1950-luvulla funktionalistisen
välinäytöksen kautta perheterapiassa tapahtuneeseen
kielelliseen käänteeseen 1980-luvun puolivälissä.
Osoitamme, miten perheterapian sisäistä kehitystä voidaan
tulkita myös eräänä kunkin aikakauden idiosynkraattisen
ajattelu- ja ymmärtämistapojen ilmentymänä. Tästä
näkökulmasta perheterapian kehitys vain itsessään tai osana
psykoterapioita antaa varsin pinnallisen kuvan
perheterapeuttisen ajattelun kehityksestä ja sen aate- ja
tiedehistoriallisista kytkennöistä.