Perheväkivalta ja systeeminen pariterapia videovälitteisesti – mitä tulee huomioida turvallisuuden suhteen

Abstrakti

Koronavirustilanne maailmalla ja Suomessa on pakottanut
psykoterapiatkin etäyhteyksiin. Väkivaltatyötä on pidetty
liian riskialttiina etätyöhön sen turvallisuudelle tuomien
riskien takia. Olemme olleet kuitenkin pakotettuja
tekemään väkivaltatyötä etätyönä. Arlene Veteren ja Jan
Cooperin kehittämä tapa työskennellä parien kanssa
silloin, kun suhteessa on ollut väkivaltaa, ottaa
turvallisuuden keskiöön ja rakentuu sen varaan.
Etäyhteyksin tapahtuva pariskuntien kanssa tehtävä
väkivaltatyö on haastanut meidät miettimään, mitä tässä
mallissa pitää ottaa huomioon turvallisuuden kannalta
verrattuna kasvokkain tapaamiseen. Terapiassa pyritään
luomaan turvallinen ilmapiiri, missä pariskunta voi
opetella tunteiden hallintaa tilanteessa, jossa heidän
vuorovaikutuksensa voi olla täynnä piilossa olevia
syyllisyyden, häpeän, pettymyksen ja pelon tunteita sekä
traumakokemuksiin liittyviä muistoja. Turvallisuus voi
luoda uusia tapoja kuulla ja tulla kuulluksi sekä ymmärtää
puolisoa. Näin on mahdollista, että syntyy uudenlaisia
tapoja ilmaista tunteita turvallisesti ilman väkivaltaa