Positiivinen vuorovaikutus käytöshäiriödiagnoosin saaneiden lasten perheterapiassa

Abstrakti

Uhmakkuus- ja käytöshäiriödiagnoosin saaneiden lasten
vuorovaikutussuhteita leimaa usein kielteisyys, mikä
ylläpitää häiriökäyttäytymistä ja lapsen negatiivista kuvaa
itsestään. Perheterapiassa näiden häiriöiden hoidossa
keskitytäänkin perheen vuorovaikutuksen voimavarojen
vahvistamiseen sekä vanhemman ja lapsen välisen
lämpimän ja positiivisen vuorovaikutuksen lisäämiseen.
Vaikka myönteinen vuorovaikutus on tunnustettu
tärkeäksi osaksi hyvää vanhemmuutta ja terapian
hoidollisuutta, positiivista vuorovaikutusta ei ole
aikaisemmin tutkittu systemaattisen mikroanalyyttisesti,
vaan tietoa on karttunut tapausselostusten kautta. Tässä
tutkimuksessa tarkastelemme ensimmäistä kertaa
positiivista vuorovaikutusta käytöshäiriödiagnoosin
saaneiden lasten perheterapiassa sekä terapeuttien roolia
sen rakentamisessa. Tutkimus avaa positiivisen
vuorovaikutuksen käsitettä ja tuo lisätietoa käytännön
vuorovaikutusteoista, joiden avulla positiivista
vuorovaikutusta voidaan rakentaa ja lisätä perheterapiassa
ja sitä kautta mahdollisesti vaikuttaa perheiden
vuorovaikutukseen ja näin myös vanhemmuuteen.