Ammattilaisen kulttuurinen kompetenssi mahdollistaa luottamuksen saamelaisten lasten ja nuorten erityisen vaativan tuen palveluissa

Abstrakti

Artikkeli pohjautuu Oulun yliopiston Giellagas-instituutissa tekemääni pro gradu -työhön, jossa tutkin
saamelaisten lasten, nuorten ja heidän perheidensä
psykososiaalisen tuen tarvetta sosiaali- ja terveydenhuollon sekä kasvatusalan ammattilaisten näkökulmasta.
Selvitin, miten Suomen nykyinen palvelujärjestelmä
vastaa saamelaisväestön lasten ja nuorten erityisen
vaativan tuen tarpeeseen ja millaisille palveluille olisi
tarvetta. Tutkin, miten ammattilaisten kulttuurinen
kompetenssi vaikuttaa saamelaisen asiakkaan tunnistamiseen ja palvelupolulla ohjautumiseen sekä siihen, mikä
merkitys sillä on luottamuksellisen asiakassuhteen
muodostumiseen. Lisäksi selvitin työntekijöiden ammatillisia tarpeita, jotka liittyvät koulutukseen ja heidän
työssään käytettäviin materiaaleihin. Tutkimuksen aineiston muodosti sosiaali- ja terveydenhuollon sekä kasvatusalan ammattilaisille suunnattu sähköinen kysely. Koska
tutkimus käsittelee alkuperäiskansaa, olen perehtynyt
alkuperäiskansatutkimuksen etiikkaan ja huomioin sen
tutkimuksessani. Eettisyys alkuperäiskansatutkimuksessa
käsittää muun muassa yhteisön osallistamisen, kunnioittamisen ja itsemääräämisoikeuden sekä tiedon palauttamisen yhteisöön. Tutkimuksen tuloksista selviää, että
saamelaisten lasten ja nuorten sekä heidän perheidensä
psykososiaalisen tuen palveluissa luottamus ja ammattilaisen kulttuurinen kompetenssi nousevat merkittävään
rooliin tosiasiallisesti yhdenvertaisessa ja onnistuneessa
asiakassuhteessa. Tutkimuksen tulokset asettavat kyseenalaiseksi perinteisen ymmärryksen tasa-arvoisista ja
yhdenvertaisista palveluista. Tulokset myös saavat pohtimaan, onko yleinen käsitys tasa-arvon toteutumisesta validi, kun kaikille tarjotaan samanlaista psykososiaalista
tukea perus- ja vaativan tason palveluissa asiakkaan
kielestä tai kulttuurista riippumatta.