Systeemiajattelun menetetty maine

Abstrakti

1980-luku, jonka puolivälissä Perheterapia- niminen lehti perustettiin, oli tapahtuma- rikas vaihe perheterapian historiassa. Vuosikymmenen alussa oli systeemisen perheterapian niin sanottu Milanon koulukunta tullut hallitsevaksi suuntaukseksi monissa Euroopan maissa, myös Suomessa. Vuosikymmenen loppuun mennessä oli kritiikki milanolaista systeemisstrategista työtapaa kohtaan kasvanut ja perheterapia- istuntoja keskustelullisina kohtaamisina luonnehtivat ajattelu- ja toimintatavat saaneet yhä enemmän kannatusta. Tämä käänne heijastuu edelleen alan teoriaa ja käytäntöä koskevissa pohdinnoissa systee- miajattelua ja perhevuorovaikutusta pelinä kuvaavaa käsitteellistämistä vieroksuvana diskurssina. Tässä artikkelissa kysyn, onko tämä ”maineen menetys” täysin oikeutettu ja onko irtiotto systeemiteoriasta ja etenkin interventiomallista, vaikkakin yhtäältä perusteltu, toisaalta myös kaventanut perhe- ja pariterapeuttien liikkumatilaa auttamistyössä.